Taiteilija: Pauliina Mäkelä
Animate
Ihmisiksi muiden lajien kanssa
#koulutus #kansalaiset ja monilajinen oikeudenmukaisuus
Animate sai alkunsa pienenä neljän ihmisen tutkimusryhmänä vuonna 2016 kun Emil Aaltosen säätiö rahoitti hankkeen, jossa nostettiin esille lasten näkökulmia heidän elämäänsä kuuluvista tärkeistä eläimistä. Vuosien varrella olemme kasvaneet monitieteiseksi ryhmäksi, johon kuuluu toistakymmentä tutkijaa ihmis- ja yhteiskuntatieteistä sekä luonnontieteistä. Tällä hetkellä tutkimme, miten ihmisen suhtautuminen toisiin eläimiin vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.
Teemme yhteistyötä kansalaisten, luontojärjestöjen ja eri alojen taiteilijoiden kanssa: ihmisten eläinsuhteita ovat auttaneet hahmottamaan esimerkiksi tanssija, performanssi- ja kuvataiteilija, spekulatiivisen fiktion kirjailijamestari ja biotaiteen edustaja. Näiden monialaisten lähestymistapojen avulla tarkastelemme, miten ihmisyys muodostuu yhteiselossa toisten eläinten kanssa – erityisesti sellaisten eläinten, jotka ovat meille huomaamattomia, meidän mielestämme hankalia ja haitallisia tai muista syistä kaihdettuja. Korostamme tätä kautta monilajisen oikeudenmukaisuuden merkitystä kasvatuksen ja ihmisenä kasvamisen keskeisenä sisältönä.
Tutkimme parhaillaan esimerkiksi ihmisten koteja arkisen biodiversiteetin ja monilajisen yhteiselon näyttämöinä, toisten eläinten rooleja ja kohtaloita tieteellisen tiedon tuottamisessa aina entomologiasta koe-eläintutkimuksiin sekä monilajisen myötätunnon mahdollisuutta ja muotoja. Teemme myös niin sanottua proof-of-concept -tutkimusta sekä yhteistyötä erilaisten sidosryhmien kanssa (esim. Martat ja Luontoliitto). Näin pyrimme edesauttamaan monilajisen oikeudenmukaisuuden näkökulmien jalkautumista myös käytäntöön. Animate-lähestymistapa yhdistää kasvatusfilosofiaa ekologiseen kansalaistieteeseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen eläintutkimukseen sekä yhteiskunnalliseen ympäristötutkimukseen, hyödyntäen monilajisia (ei-ihmiskeskeisiä) ja luovia laadullisia menetelmiä.
“We always live under the sort of obvious thought that the world belongs to us. We act like that, we feel like that, we have been living like that, we have been raised like that. And when you see all these animals ignore you, or they pretend they do, and have so much conversation together, and they live two metres from us and we ignore them, then all of a sudden the world doesn’t belong to us. I know that this was not for me, but I was involved in it, and it was like a gift, you know? All these animals were making me a gift.”