Animaten perustaja ja johtaja, kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan yleisen kasvatuksen yksikön varajohtaja (Oulun yliopisto) sekä useiden laajojen tutkimushankkeiden vastuullinen johtaja. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat yhteiskuntatieteellinen biodiversiteettikasvatus monilajisten ja posthumanististen lähestymistapojen kautta, muiden eläinten roolit ja asema (tieteellisen) tiedon tuottamisessa, eläinestetiikan pohtiminen sekä osallistavan kansalaistieteen kehittäminen. Pauliina toimii vapaaehtoisena loukkaantuneiden lintujen kuntouttajana (Instagram: @pihalintu) ja jakaa arkensa undulaattien, kanojen, koirien ja hevosen kanssa.

Tuure on Animaten perustajajäsen ja sen nykyinen varajohtaja, Tampereen yliopiston dosentti ja yliopistotutkija Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa liittyy kasvatuksen ja lapsuuden uudelleentarkasteluun enemmän-kuin-inhimillisten teorioiden ja relationaalisten ontologioiden näkökulmasta. Viime aikoina hän on kirjoittanut ja ollut mukana kirjoittamassa monilajisesta lapsuudesta keskittyen muun muassa homeeseen ja mikrobeihin, hoivan monimutkaisuuksiin, kurittomuuteen ja väkivaltaan lapsi–eläin-suhteissa sekä modernin mielikuvituskriisiin vastaamisen mahdollisuuksiin. Tuure toimii myös Kasvatus ja Aika -lehden sekä Trace – Journal for Human-Animal Studies -lehden toimituskunnassa.

I am a Postdoctoral Research Fellow at the Faculty of Education and Psychology at the University of Oulu. I currently serve as Co-lead of the education work package in the Strategic Research Council funded MUST project (Enabling Multispecies Transitions in Cities and Regions) and Principal Investigator of FlourishED, a Strategic International Partnership Project between the University of Oulu and University of Namibia examining human-animal coexistence and education for multispecies peaceability and flourishing.

With an interdisciplinary background in education, translation studies, and animal law, I have spent the past decade working on multispecies justice-oriented education research. My research interests include human-Ocean relations, ocean literacies, multispecies governance and interspecies diplomacy, education policy, political ecology, critical animal studies, environmental education, and building communities of practice for multispecies peaceability in and beyond the education ecosystem. I have co-founded and co-coordinate courses on multispecies studies and environmental education at the University of Oulu, led diverse research initiatives and have worked in education research projects across Finland, Portugal, and Namibia with diverse actors including NGOs, schools, teachers, students, and higher education institutions. I have also served as a commissioned curriculum developer for the International Baccalaureate Organization on multispecies justice climate change education.

Vladimirova toimii postdoc‑tutkijatohtorina Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Hän on ympäristökasvatuksen tutkija, jonka työssä yhdistyvät relationaaliset ontologiat, ympäristöetnografia, paikkasensitiivinen pedagogiikka sekä multispecies‑tutkimusotteet. Hän johtaa yhtä työpakettia HOMINGS: More than just human homes (RCF 2024–2028) ‑hankkeessa (vastuullinen johtaja professori Pauliina Rautio). Yhdessä valokuvaaja Inkeri Jäntin ja äänitaiteilija Elle Kokkosen kanssa Vladimirova vierailee autiotaloja dokumentoidakseen niiden biodiversiteettiä, hahmotellakseen koteja enemmän‑kuin‑inhimillisinä infrastruktuureina sekä osallistuakseen politiikkakeskusteluihin, jotka tunnistavat urbaanit ekologiat myös ihmisasutuksen ulkopuolella.
Viimeaikaisessa hankkeessaan (placeresponsive.fi) Vladimirova on opettajaopiskelijoiden kanssa tarkastellut kehollisten ja taidelähtöisten menetelmien roolia ilmastokriisien käsittelyssä. Anna on ollut vuodesta 2016 lähtien jäsenenä transdisiplinaarisessa AniMate‑tutkimusryhmässä. Hän toimii myös mosscast‑podcastin toisena juontajana ja tuottajana; kyseessä on moniaääninen podcast, joka tarkastelee multispecies‑(oikeudenmukaisuus)kasvatusta, taidetta, tutkimusta ja käytäntöjä.

Riikan tutkimus sijoittuu monilajisen tutkimuksen, kestävyystieteen ja kasvatustieteen rajapinnoille. Hän on kirjoittanut monilajisista lapsuuksista, ympäristökriisin ilmapiireistä, hoivasta, koululuokan materiaalisuudesta ja ajallisuudesta. Hän on kehitellyt kerronnallisia ja jälkilaadullisia menetelmiä perustuen feministiseen uusmaterialistiseen ja monilajiseen teoriaan. Hän kuuluu tutkijana AniMate-tutkimusryhmään, ja Helsingin yliopistossa hän johtaa kahta tutkimushanketta: Antroposeenin lapset (Koneen säätiö ) ja Figurations of the child and more than human politics of childhood for the post-Anthropocene: The fossil, the microbe, the weather (Suomen Akatemia). 

Väitöskirjatutkija Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Hänen tutkimukselliset kiinnostuksenkohteensa käsittävät hyvin laajasti ihmisen ja eläimen väliset suhteet, eläinetiikan, monilajisen metodologian, posthumanismin ja kansalaistieteen. Häntä kiehtoo Donna Harawayn ”killability”-käsite, erityisesti se, miten hyönteisistä tulee ”tappokelpoisia” tieteellisissä ja opetuskäytännöissä. Tappamisen ja kuolemisen pohtimisen lisäksi Marina viettää mielellään aikaa monilajisen perheensä kanssa, neulomalla, lintuja tarkkailemalla ja muilla harrastuksilla.

Olen tiedeviestinnän, erityisesti elonkirjon ja yhteiskunnan, apulaisprofessori Leidenin yliopistossa Alankomaissa, ekologian akatemiatutkija Helsingin yliopistossa ja tiedekasvatuksen dosentti Oulun yliopistossa. Olen rottien ja loisten tuntija, jota kiinnostaa erityisesti poikkitieteellinen biodiversiteettitutkimus, tautiekologia ja kansalaistiede. Johdan Helsingin kaupunkirottahanketta (https://www.helsinki.fi/fi/projektit/kaupunkirotat) ja aloittelen tutkimushanketta alankomaalaisesta kotien biodiversiteetistä.

Anttoni works as a teacher at the Viikki Teacher Training School and as a visiting researcher at the Faculty of Biological and Environmental Sciences in the University of Helsinki. Anttoni’s research interests include science education, outdoor learning, citizen science, role of technology in learning and teacher professional development.

Kasvatustieteellisen tutkimuksen apulaisprofessori Augusta Universityssä Yhdysvalloissa. Brandonin tutkimus sijoittuu ekooikeudenmukaisuuskasvatuksen, monilajisen oikeudenmukaisuuden ja kriittisten podcast‑tutkimusmenetelmien leikkauspisteisiin. Hän on myös yksi Animate‑verkoston affilioiman MOSScast‑podcastin juontajista.

Oulun yliopiston kasvatuksen ja psykologian tiedekunnan väitöskirjatutkija. Olen kasvikuuntelija ja kuljen vuorovesirytmillä. Minua kiehtoo ihmisten ja animoitujen kasvien kohtaaminen. Tutkimukseni pohjautuu alkuperäiskansojen ajatteluun ja tarkastelee sekä kehittää kasvi–ihminen‑koulutussuhteita maadoitetuissa, animoiduissa ja relationaalisissa maailmoissa. Opinnäytetyöni perustuu alkuperäiseen vuoden mittaiseen, monipaikkaiseen osallistavaan tutkimukseen, johon osallistui 30 aikuista ja heidän kasvinopettajansa. Kiinnostukseni kohteita ovat monilajiset osallistavat menetelmät, koulutus parantumisena sekä ihmissuhteet animoituun, ihmistä laajempaan maailmaan. 

Kristiina tutkii väitöskirjassaan kotiopetusta Suomessa, etenkin lasten arjen näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa tarkastelee, miten lasten eletty arki kotiopetuksessa rakentuu, miten se kietoutuu yhteen aikuisten tuottamien rakenteiden ja keskustelujen kanssa ja miten niitä voida ymmärtää toisistaan irrallaan. Samalla tutkimus tuo esiin myös koulutusjärjestelmään kytkeytyviä oletuksia ja käytäntöjä.

Kristiina lähestyy aihetta myös ilmiön sisältä käsin. Hänen oma kokemuksensa kotiopettavana huoltajana tuo ymmärrystä kotiopetusilmiön jännitteisiin ja monimutkaisiin tilanteisiin, jotka ovat heikosti ymmärrettyjä julkisessa keskustelussa.

Tutkimus kotiopetuksessa olevien lasten ja perheiden kanssa rakentuu relationaalisena ja tilanteisesti neuvoteltuna prosessina. Sensitiivisyys ja luottamus ovat tutkimuksen keskeisiä edellytyksiä.

Väitöskirjatutkija Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Kristinan tutkimuskiinnostuksiin kuuluvat alkuperäiskansojen, posthumanistiset ja uusmaterialistiset ajattelutavat monilajisten ja materiaalisten lapsuuksien parissa sekä postkvalitatiivinen tutkimus, tutkimusluominen ja taidelähtöiset menetelmät sekä lasten maantiede. Kaikkia hänen tutkimuksiaan yhdistävänä teemana on kiinnostus “lapsuuden pimeämmin puoliin” sekä metaforisesti että kirjaimellisesti. Väitöskirjassaan hän tutkii lapsuuden monilajisia salaisia paikkoja. Hänen lempi-AniMateseihinsa kuuluvat Otto niminen lammas sekä hamsterit Doris ja Elmo.

Anna on tutkijatohtori Biodiverse Anthropocenes -tutkimusohjelmassa ja kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa (Oulun yliopisto). Annan tutkimusintresseihin kuuluvat enemmän-kuin-inhimilliset suhteet luonnonvarojen hyödyntämiseen, jälkiteollisiin muutoksiin ja digitalisaatioon pohjoisessa. Vuodesta 2021 lähtien Anna on toiminut sosiaalisen ja inhimillisen työryhmän sihteerinä Kansainvälisessä arktisessa tiedekomiteassa (IASC). Pohjoiset maisemat kiehtovat häntä, ja hän rakastaa arktisen alueen monimuotoisuuden tutkimista.

Doctoral researcher at the Faculty of Education & Psychology (University of Oulu). Joffy’s research explores how we might incorporate ecocentric perspectives into critical thinking. He is an AniMate collaborator and his more-than-human household includes a cat called Harmi.

Fariha Rubaiyat Khan on väitöskirjatutkija Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Hänen tutkimusintressejään ovat posthumanistiset ja kriittiset lähestymistavat ympäristökasvatukseen, relationaaliset näkökulmat lapsuuteen ja monilajiseen rinnakkaiseloon, interkulttuuriset ja dekoloniaaliset pedagogiikat sekä osallistavat tutkimusmenetelmät lasten kanssa. Erityisesti häntä kiehtoo se, miten hyvin erilaisista sosioekologisista ympäristöistä tulevat lapset hahmottavat suhdettaan muihin kuin inhimillisiin ympäristöihin ja kumppaneihin, ja mitä heidän tarinansa paljastavat rinnakkaiselosta ja ympäristöoikeudenmukaisuudesta. Hänen työssään lasten äänet ovat keskiössä, erityisesti niiden marginalisoitujen ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten, joiden kokemukset jäävät usein kuulematta. Tutkimuksen lisäksi hän rakastaa tarinoita kaikissa muodoissaan. Erityisesti häntä viehättävät kansantarut, erilaiset suulliset perinteet, lastenkirjallisuus, sarjakuvaromaanit, podcastit sekä ne arkiset kertomukset, joita ihmiset punovat omista maailmoistaan.

Veera Kinnunen (dosentti, YTT) on sosiologian yliopistonlehtori Lapin yliopistossa. Hän on myös Oulun yliopiston humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen dosentti ja työskentelee tutkijatohtorina enemmän kuin ihmisten koteja -hankkeessa (HOMINGS, Suomen Akatemia 2024-2028). Veera on tutkimuksissaan tarkastellut etnografisesti arkea ja elämistä erityisesti ulossuljettujen ”toisten”, kuten rojun, jätteiden ja mikrobien, kanssa. Hän on kehitellyt muun muassa monilajista aistietnografiaa ja kehollisen, luovan kirjoittamisen menetelmien hyödyntämistä humanistisen ympäristötutkimuksen menetelminä.  Hän toimii Sosiologia-lehden päätoimittajana toimituskaudella 2026-2027. (Kuva: Birgitta Vinkka).  

Maaria on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa ja projektitutkija Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Maarian tutkimusintresseihin kuuluvat nuorisokulttuurit, kehollisuus ja kehollinen tieto, nuorten ja aikuisten leikki ja taide kaupunkitiloissa, luovat ja taidelähtöiset menetelmät sekä eläin- ja ympäristösuhteiden tutkiminen nuorten kanssa. Maarian läheisin toisenlajinen opettaja on koira nimeltä Lila. 

Pekka Tuominen on urbaanien ympäristöjen sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka on tutkinut kaupunkitilan muutoksia ja asukasosallisuutta Helsingin lähiöissä ja Istanbulissa. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa yliopistotutkijana Osallisuuden esteiden yli -tutkimuskonsortiossa. Hän on työskennellyt CITIRATS-tutkimusryhmässä ja sen sisarhankkeissa asiantuntijana vuodesta 2021. Hänen viimeaikainen etnografinen tutkimuksensa keskittyi etenkin lähiöiden maineeseen, stigmatisaatioon sekä asukasosallisuuteen.