HOMINGS on poikkitieteellinen hanke, joka lähtee liikkeelle siitä, että kestävyyssiirtymät eivät tapahdu pelkästään ihmisten toimesta vaan yhteisesti jaetussa arjessa toisten lajien kanssa. HOMINGS pyrkii luomaan uutta tietoa siitä, miten arjessa muovautuvat tarinat liittyvät olennaisesti kestävyyssiirtymiin, ja tekee yhteistyötä kansalaisten kanssa tutkimalla paikkaa, jotka mielletään tavallisesti pelkästään ihmisille kuuluvaksi: kotia. Hankkeessa tutkitaan kodeissa tapahtuvia monen lajin välisiä arkielämän neuvotteluja, jotta voitaisiin luoda uusia tarinoita vastuullisuudesta – tarinoiksi jäsentyviä yhdessä asumisen synnyttämiä myötätuntoisen toiminnan muotoja. Tutkimalla monilajisten kotien menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta HOMINGS pyrkii edistämään yhteiskunnallista keskustelukulttuuria ja tieteellistä käytäntöä, jossa jokapäiväisen elämän kestävyyssiirtymät ymmärretään yhdessä muiden lajien kanssa luoduiksi ja kulttuurisesti eikä vain yksilöllisesti toteutetuiksi.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen haastaa luopumaan ajatusmallista, jonka mukaan ihminen hallitsee muuta luontoa. Tarvitsemme sekä toisiamme että luontoa voidaksemme kaikki hyvin. Visiomme on mahdollistaa monilajinen siirtymä kohti elämäntapaa, jossa ihmisen ja muiden lajien hyvinvointi nähdään itseisarvoisina ja toisiaan tukevina. Tässä työssä etsimme tapoja tehdä näkyväksi ja poistaa epätasa-arvoa eri ihmisryhmien, luonnon muiden lajien sekä eri populaatioiden välillä. Luomme monilajisen siirtymän edistämiseksi käsitteistöä, tietoa ja käytännön työvälineitä, jotka antavat esimerkiksi kansalaisille, opettajille, kaupunkisuunnittelijoille ja päätöksentekijöille mahdollisuuden huomioida luontoarvoja ja eri lajien välisiä suhteita niin keskusteluissa, suunnittelussa kuin päätöksenteossa.

Fellow Feelings -hanke tutkii elonkirjoa eli luonnon monimuotoisuutta kognitiivisten ja tunteisiin liittyvien ulottuvuuksien kautta nuorten kanssa toteutettavassa kansalaistiedehankkeessa. Hanke vastaa tarpeeseen ymmärtää elonkirjoa paitsi tiedollisesti myös tunteiden näkökulmasta kysymällä miten kiintymys ja välittäminen syntyvät ja miten niitä voidaan tukea. Yhdistämällä ekologista tutkimusta, kasvatusfilosofiaa ja biotaidetta hanke pyrkii torjumaan elonkirjon köyhtymistä tutkimalla, miten joku tai jokin tulee meille ”toveriksi” – olennoksi, jonka koemme suojelun arvoiseksi. Hankkeen tunnuslajeina toimivat hyönteiset. Fellow Feelings etenee kahdessa empiirisessä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa nuoret työskentelevät ekologien kanssa tavoitteenaan löytää kokonaan uusi hyönteislaji DNA-viivakoodauksen ja genomiikan menetelmin. Toisessa vaiheessa he tekevät yhteistyötä taiteilijan kanssa yhdistäen ensimmäisen vaiheen tiedot luoviin harjoituksiin, jotka vahvistavat lajienvälistä kiintymystä. Hanke perustuu kahteen paradigman muutokseen: DNA-viivakoodauksen käyttöön lajien tunnistamisessa sekä monilajiseen ajatteluun kasvatuksessa. Pitkän aikavälin vaikutuksena hanke edistää ympäristöllisesti kestävää ja sosiaalisesti osallistavaa kasvatusta. Hanke toteutetaan kasvatustieteiden ja luonnontieteiden tiedekunnissa.

CitiRats-hanke yhdisti kasvatustieteet, yhteiskuntatieteet ja luonnontieteet. Noin sadan yläkouluikäisen nuoren kanssa tutkimme, miten omaa lähiympäristöä voi havainnoida tavalla, joka auttaa ymmärtämään muita arkitilaamme jakavia lajeja ikään kuin kansalaisina – yksilöinä, joilla on omat tavoitteensa ja itseisarvoinen elämänsä. Tutkijat, nuoret ja asiantuntijat etenivät tutkimuksessa kolmen vaiheen kautta. Ensimmäisessä vaiheessa nuoret osallistuivat ekologiseen kansalaistiedehankkeeseen, jossa selvitettiin alueen rottapopulaation kokoa. Toisessa vaiheessa he tekivät etnografisia kävelyjä omassa lähiympäristössään tarkkaillen merkkejä lajienvälisestä oikeudenmukaisuudesta. Kolmannessa vaiheessa kirjailija Johanna Sinisalo ohjasi nuoria kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia spekulatiivisen fiktion keinoin. Monitieteinen ja spekulatiivinen lähestymistapa auttoi osallistujia tarkastelemaan omaa elinympäristöään kriittisesti, uteliaasti ja moninäkökulmaisesti.

Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten lasten ja eläinten väliset suhteet ovat merkityksellisiä, jotta niiden olemassaolo voidaan huomioida nopeasti kaupungistuvassa maailmassa. Tutkimuksissa, joissa kartoitetaan lasten arjessa tärkeitä yksilöitä, lapset mainitsevat toistuvasti eläimiä. Silti järjestelmällisiä ja syvällisiä tutkimuksia siitä, miten merkitykselliset lapsi–eläin -suhteet muodostuvat ja kehittyvät lasten omilla ehdoilla ja tukevat heidän hyvinvointiaan, on yhä vähän. Tutkimuksessa tavoitellaan lasten omaa näkökulmaa siihen mikä heille on tärkeää, aikuisten näkökulmia ohjaavien kehityspsykologisten selitysmallien tuolla puolella. Hankkeen pääaineisto tuotetaan seuraamalla 10-12 lasta ja heidän eläinkumppaniaan pitkäjänteisesti osana molempien jaettua arkea. Eläinkumppanien odotetaan olevan mitä tahansa hämähäkeistä hevosiin.

Nuoret Suomessa ja myös muualla Euroopassa suhtautuvat tulevaisuuteensa yleisesti ottaen optimistisesti, mutta heidän kokemuksensa erityisesti ympäristön suuriin muutoksiin vaikuttamisesta on heikko. Kun julkisuudessa tilaa saavat yksittäiset aktivistit tai isot tempaukset, vaikuttaa siltä, että maailmaa muuttaakseen täytyisi olla poikkeuksellisen rohkea, tietävä ja taitava ihminen. ELOTILA on kehittämishanke, jossa eri alojen tutkijat, taiteilijat ja oppilaat kokoontuvat jakamaan heille tärkeitä asioita luonnosta ja sen elollisista luoden tilaa ja keinoja, joilla muutosta saadaan aikaan myös yhdessä ja osana arkista ajattelun muuttumista. Hanke toteutetaan kahdessa pääkaupunkiseudun koulussa lukuvuoden 2025-2026 aikana. Kehitettyä toimintamallia vievät eteenpäin yhteistyökumppanit Luontoliitto, Lasten ja nuorten säätiö, Nuorten Tiedeakatemia ja Suomen ympäristöopisto SYKLI.

MuSes tarkastelee ääntä tapana olla ja tietää maailmassa, ja siten väylänä tutkia ja muuttaa suhdettamme sekä ihmisiin että ei-inhimillisiin elollisiin nykyisten kriisien keskellä. Yhdistämällä monilajista etnografiaa, äänitutkimuksen menetelmiä ja filosofiaa lapsille -lähestymistapaa, MuSes kehittää tarkkaavaisuuden taitoja monilajisia yhteisöjä kohtaan – taitoja, jotka ovat kestävän yhteiselon kannalta kriittisiä selviytymiskeinoja. Hanke etenee kolmessa vaiheessa kahdessa koulussa 50 lapsen kanssa tuottaen kenttämuistiinpanoja, ääni- ja visuaalista materiaalia. MuSesin kokonaisvaikutus edistää ymmärrystä yhteisöjemme monilajisuudesta kaikessa monimutkaisuudessaan, tuottaa kriittistä tarkastelua siitä, millaisia poliittisia ja ympäristöllisiä seurauksia kuuntelemisen tavoillamme on, sekä etsii luovia ratkaisuja ympäristökriiseihin. Tämän kautta hanke edistää monilajisen kasvatuksen käsitteellistä ja käytännöllistä kehittämistä.